Osaajia ja tekijöitä tarvitaan - mistä niitä löydetään?

Harmaa ja ankea vuodenaika laittaa positiivisen mielen koetukselle, eikä tilannetta helpota sota, hallituskriisi eikä varsinkaan hyvinvointiamme uhkaava vaje. Eteenpäin on katsottava ja mentävä askel kerrallaan. Tässä toisessa blogissani haluan käsitellä noista haasteista viimeisintä, kestävyysvajetta. Ehkä Risto Murron kirjan ja Helsingin Sanomien 12.11.2022 Lauantaivieraan, tutkija Pasi Saukkosen artikkelin innostamana ja herättämänä. Perusviesti molemmissa on, että maamme tarvitsee puolisen miljoonaa osaajaa lisää, jotta meillä olisi varaa pitää huolta vanhuksistamme ja toisistamme.

Merkillepantavaa keskustelussa on työperäisen maahanmuuton rooli haasteen potentiaalisena ratkaisuna. Politiikka nyt näyttää jopa laskevan sen varaan, että saamme menestyksellisesti houkuteltua osaajia Suomeen. Paljon lasketaan esimerkiksi korkeakoulujärjestelmämme varaan. Toivotaan, että saamme maahan kansainvälisiä opiskelijoita, jotka valmistuttuaan myös jäävät maahamme. Ilmiön oletetaan tapahtuvan, kunhan opiskelumahdollisuuksia avataan ulkomaalaisille ja laittamalla samalla paikkoja maksullisiksi. Lasketaan sen varaan– jopa kritiikittä – että yritykset työllistävät, koska osaajista on pula. Varmasti työllistävätkin, mutta osaajien houkutteluun ja saamiseen Suomeen tarvitaan paljon muutakin kuin ilmoitus työkkärissä. On mentävä sinne, missä ne osaajat ovat ja osattava tehdä itsemme tykö ja houkuttelevaksi. Ja ei riitä, että mennään someen, koska sieltä ne osaajat löytyvät, on tiedettävä, miten viesti kohdennetaan.

Houkuttelevaksi tekemisessä on mielestäni tärkeää, että ymmärrämme olla houkuttelevia Suomena – ei yksittäisinä kaupunkeina. Se on ainoa keino saada riittävästi huomiota ja saada tarpeeksi näkyvyyttä maamme ulkopuolella. Alueiden tai kaupunkien, Oulunkin, vetovoimaan tulee uskoa, mutta sen saaminen yksin näkyviin intialaiselle lahjakkaalle tulevalle koodaajalle vaatii panostamista siinä mittakaavassa, että pelissä ei pärjää ilman kumppaneita. On liittouduttava ja saatava meidät suomalaiset ja Suomi mahdollisuuksineen näkyviin. Aikanaan Suomea markkinoitiin eksoottisena joulupukin maana ja vähän kummallisillakin brändilupauksilla. Niistä on aika ajanut ohi. Nyt meillä on Supercellit, Slushit, 6G:t ja vetyosaamiset. Rakennetaan rohkeasti niiden varaan!

Menestyvien yritysten ja hyvien innovaatioiden lisäksi meillä on upea luonto ja monitahoinen kulttuurikenttä, joilla lisätä vetovoimaa. Kulttuuri on helppo tapa tulla tutustumaan Suomeen ja oiva keino viestiä meistä maailmalle. Kulttuuri toimii brändin rakentajana ja taide eri muotoineen ei vaadi välttämättä yhteistä kieltä ja auttaa siten eri taustaisia monenlaisten yhteyksien rakentamisessa. Tuleva Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi on näytön paikka koko suomalaiselle kulttuurikentälle. Meillä on mahdollisuus rakentaa laajoja kansainvälisiä verkostoja ja tehdä Oulua ja Suomea tunnetuksi. Hyvin hoidettuna projektina sen hedelmiä voivat olla myös lisääntyvä kiinnostus maahanmuuttoon.

Suomesta puuttuu ns. ketjumuutto eli tänne on tullut eri syistä niin vähän ulkomaalaistaustaisia, ettei luontaista kiinnostusta ole päässyt syntymään. Meidän pitää ymmärtää, ettemme voi yhtäällä voimakkaasti rajoittaa pakolaisten maahanmuuttoa ja toisaalta kovasti toivoa työperäistä maahanmuuttoa. Kummassakin on kyse suvaitsevaisuudesta ja kyvystä asettua tulijan asemaan. Tämä tarkoittaa erilaisten kielten ja kulttuurien hyväksymistä. Emme voi sanoa enää, että maassa on pakko olla maan tavalla. Meidän pitää olla valmiita yhdessä maahantulijoiden kanssa miettimään millainen on hyvä Suomi elää meille kaikille. On toki viisautta katsoa naapurimaidemme tapoja toimia pakolaisten kanssa ja ottaa oppia virheitä välttääksemme, mutta yksi ei tule ilman toista ja pohjoinen sijaintimme yhdessä länsinaapureitamme alhaisemman tulotason kanssa vaatii meiltä myös muutosta.

Pasi Saukkonen totesi, ettei puuttuva puoli miljoonaa tule koskaan täyteen ja edessä ovat myös muut keinot kestävyysvajeen paikkaamiseen. Tämä tarkoittaa leikkaamista nykyisistä palveluistamme ja ne päätökset eivät ole helppoja. Mistä sinä olisit valmis luopumaan tai tekemään toisin, jotta meillä olisi riittävän hyvinvoiva Suomi tulevaisuudessakin?

Jonna Tamminen

Eduskuntavaaliehdokas