Avoin kirje sotiemme veteraaneille - Kunnioitetut sotiemme veteraanit

Olemme viime vuosina eläneet poikkeuksellisia aikoja. Eivätkä maailman muutokset ja myllerrykset näytä loppumisen merkkejä. Voimme kuitenkin toistaiseksi turvallisella mielellä kulkea arjessamme. Tässä yhteiskunnallisen vakauden vaalimisessa maanpuolustuksella on keskeinen rooli. Viime aikoina suomalaisten puolustustahto on noussut poikkeuksellisen korkealle. Tämä pätee aivan kaikkiin. Tämä osoittaa myös sen, että suomalaiset osaavat yhdistyä kriisin hetkellä.

Ukrainan tilanne on nyt hyvin samanlainen kuin talvisodan alku Suomelle, 83 vuotta sitten. Se on avannut nuoremmille sukupolville talvisodan todellisuutta paremmin, koska sota tapahtuu juuri nyt. Ylivoimainen vihollinen hyökkää itsenäiseen, rauhaa rakastavaan maahan, keskelle perheiden arkea. Ymmärrämme nyt paremmin, mitä Suomessakin silloin tapahtui. Miten kauhu ja pelko astui hetkessä ihmisten elämään. Miten isänmaallisuus ja tahto puolustaa omaa maata, omaa perhettä, kaikkea itselle arvokasta, teki ja tekee tavallisista ihmisistä puolustustaistelijoita.

Sotiemme veteraanien keski-ikä on jo 97 vuotta. Sota on säilynyt mielissämme kauhun aikana, jolloin Suomi ja suomalaiset tosissaan taistelivat olemassaolostaan. Suomi oli talvisodassa yksin. Mutta harvoin Suomen kansa on ollut niin yksimielinen kuin talvisodan aikana. Ei ollut punaisia ja valkoisia, vaan Isänmaata rakastavia suomalaisia ihmisiä. Silloin Suomen kansa tunsi taistelevansa oikean asian puolesta.

Tänä päivänä koen erityisen kunniakkaana tuoda kiitoksen teille, arvoisat sotiemme veteraanit. Olemme kiitollisia teille siitä, että saamme nauttia hyvästä elintasosta, vapaudesta, itsenäisyydestä ja rauhasta. Haluan uskoa tulevaisuuteen, siihen hyvään ja kunniakkaaseen perintöön, jonka olemme teiltä, arvoisat sotiemme veteraanit saaneet.

83 vuotta sitten vihollinen hyökkäsi maahamme ja teidän oli lähdettävä puolustamaan kotejamme. Teiltä ei silloin kysytty haluatteko lähteä. Ei ollut vaihtoehtoja. Te ette halunneet sotaa. Te halusitte rauhaa. Te lähditte, että naisemme, lapsemme, vanhuksemme, sairaat ja vammaiset Ihmiset saisivat elää rauhassa kodeissaan. Musertavan ylivoimaisesta vihollisesta huolimatta isänmaa ja suomalaiset arvot koettiin puolustamisen arvoisiksi. Sisällissodan repimä kansa yhdistyi talvisodassa yhteisen tavoitteen, vihollisen eteen, koska pelko omasta ja läheisten hengestä sekä huoli tulevaisuudesta kosketti jokaista suomalaista.

Talvisota oli suomalaisille eloonjäämistaistelu. Sotilaat lähtivät, kun käsky kävi, jotta vapaan, itsenäisen isänmaan lippu liehuisi saloissamme. Talvisodan hengestä ei puhuta turhaan. Suomen selviytyminen itsenäisenä valtiona sotavuosista on edelleen maailmanlaajuinen ihme. Sankarimme pelastivat Suomen itsenäisyyden, mutta sen hinta oli kova. Toivottiin ja rukoiltiin, että isä, aviopuoliso, poika tai läheinen Ihminen voisi palata sodan päätyttyä terveenä kotiin - omiensa luo. Kaikki eivät palanneet. Sankarihaudoissa lepää moni Suomen kunniakansalainen. Heille lausun näin myös kunnioittavimman kiitoksen.

Siniristilippumme kertoo vapaudesta, itsenäisyydestä, rauhasta ja rakkaudesta. Huolehdimme tänään ja tulevaisuudessa siitä, ettei isänmaalle antamaanne uhria unohdeta. Yhteinen tavoitteemme olkoon edelleen itsenäinen ja hyvinvoiva isänmaa. Suomen puolustus on tulevaisuudessakin vankoissa käsissä. Emme voi tietää tulevasta, mutta siihen voimme luottaa, että vapaan Itsenäisen Suomen asia on meidän kaikkien yhteinen asia ja päämäärä. Monet Suomen rakentajat ja vapaan isänmaan puolustajat ovat jo poissa, mutta heidän uhrauksensa isänmaan hyväksi eivät unohdu koskaan. Ilman sankarivainajia ja sotiemme veteraaneja, emme olisi tänään nauttimassa tästä hyvinvoinnista. Siitä kiitos ja kunnia. Kunnioitamme veteraaneja hoitamalla vuorostamme rakasta isänmaatamme.

Juha Hänninen

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Oulu

Kirjoitus julkaistu 30.11.2022