Putinin hyökkäyssota on järkyttänyt arjen perustuksia pohjolassa saakka. Perheet ja kotitaloudet ovat joutuneet ottamaan vastaan taloudellisia iskuja. Elinkustannukset nousevat ja rahan arvo heikentyy, eli inflaatio kasvaa. Samalla takana on vaikeat koronavuodet, jotka ovat paikoittain merkinneet lomautuksia, työttömyyttä tai pahimmillaan sairastelua.

Nyt, sähkön hinnan noustessa ennätyslukemiin, joutuu moni murehtimaan, miten ja millä kasvaneet kustannukset maksetaan. Käyttääkö vuosikymmeniä kartutettuja vähäisiä säästöjä vai myydäkö omaisuutta, jonka oli tarkoitus pysyä perhepiirissä. Vasemmistohallituksen kovista puheista huolimatta suomalaiset kotitaloudet ovat eurooppalaisittain verrattain vähävaraisia. Unelmatkin ovat maanläheisiä: useimmiten haaveena on oma, velaton koti.

Vain onnekkaimmilla perheillä ja kotitalouksilla on varallisuutta tai edullinen sähkösopimus suojana. Enemmistön kohdalla hätä ei katso elämäntilannetta. Paikoittain sähkölaskut saattavat reilusti ylittää eläkeläisen vaatimattomat tulot. Elämäntaipaleensa alussa oleville kasvaneet kustannukset taas luovat uuden kynnyksen vakiintumiselle, jopa perheen perustamiselle. 

Päättäjien vastuuna on huolehtia siitä, että ihmisillä on mahdollisuudet tavoitella unelmiaan. Päättäjillä on myös kaikki syyt katsoa peiliin, sillä kasvaneet elinkustannukset ovat osittain seurausta heidän omista päätöksistään. Helsingissä on liian pitkään maalailtu maailmanloppua, kun tavallinen kansa on murehtinut kuun loppua. 

Vasemmistohallitus asetti kunnianhimoisen ilmastopolitiikan nimissä energiapolitiikan muutosvauhdin liian kovaksi. Kotimainen turve-energia asetettiin pannaan vain hetki ennen suurinta hätää. Öljylämmityksestä kannustettiin luopumaan. Autoilun kustannuksia tarkoituksella nostettiin. Päätösten hintaa lunastetaan pahimmalla hetkellä.

Elinkustannusten nousun taittamista ei voi asettaa pelkästään perheiden ja kotitalouksien vastuulle. Sähkön säästäminen ei onnistu, jos esimerkiksi kodin asumiskelpoisuus riippuu siitä. Tueksi tarvitaan poliittisia päätöksiä. Sähkön hintaan, polttoaineiden hintaan ja työn hintaan voidaan kaikkiin vaikuttaa. 

Sähkömarkkina on rikki, jos sähkön hinnalla ei enää ole vähäisintäkään yhteyttä sen tuottamisen kustannuksiin. Kokoomus on jo syyskuussa esittänyt lukuisia erilaisia keinoja tilanteen lieventämiseksi niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Keskeisin ja Euroopan maissakin käytössä oleva keino on sähkön hintakatto. Kokoomuksen mallissa sähkölle asetetaan yläraja, joka ei luo vauraimpia palvelevaa tulonsiirtojärjestelmää.

Perheiden arjen ja työssäkäymisen edellytys on kohtuullinen polttoaineen hinta. Senkin alentamista voidaan jatkaa järkevällä polttoainepolitiikalla. Biopolttoaineen jakeluvelvoite täytyy pitää kohtuullisena ja polttoaineveroa voidaan keventää.

Työn ankara verotus ei sekään palvele meitä suomalaisia. Aikaisempaa useammalla ihmisellä sadan euron lisäansiosta jää vain puolet kouraan, työstä riippuen jopa vähemmän. Joka kolmas on vähentänyt työntekoa kireän verotuksen vuoksi. Ahkeruuteen tulee kannustaa, ja omalla työllä ansaitusta lisäeurosta on jäätävä nykyistä enemmän käteen.

Järkevä ilmastopolitiikka on elinehtomme, sitä ei käy kiistäminen. Yhteiskuntarauhan järkyttäminen kestämättömällä muutosvauhdilla ei kuitenkaan palvele meitä. Luonnon kantokykyä pelastettaessa ei pidä unohtaa ihmisten sietokykyä. Tasapainoinen yhteiskunta ottaa molemmat huomioon.

Janne Heikkinen
kansanedustaja (kok.)