Saamme tammikuussa historiamme ensimmäiset aluevaalit Suomeen. Tässä valitaan maakunnallinen hyvinvointivaltuusto, joka vastaa nykyisestä erikoissairaanhoidosta sekä alueemme 30 kunnan tähän asti valtuulla olevasta perusterveydenhoidosta sekä sosiaalitoimesta. Myös pelastuslaitos uudistuu ja siirtyy maakunnalliseksi.

Talousvaikutukset ovat valtavia. Hieman pyöristäen lukuja voi sanoa esimerkiksi, että kun Oulun budjetti on nyt 1,5 miljardia ja sairaanhoitopiirin budjetti on puolet tuosta, niin muutoksen jälkeen luvut ovat toisinpäin, kun ajatellaan sairaanhoitopiirin paikalle tuota hyvinvointialuetta.

Edelleen kun Oulun kaupungin velka on tällä hetkellä puolet nykyisestä talousarviosta, niin koska muutoksessa velat jäävät, niin sen suhteellinen osuus nousee noin 50 prosentista sataan prosenttiin. Nykyisen sairaanhoitopiirin ja tulevan hyvinvointialueen jättihankeen tulevaisuuden sairaalan kustannusarvio on puolestaan myöskin puolentoista miljardin paikkeilla. Miten se pystytään hoitamaan?

Tulevan sairaalan tavoitteiden toteutuessa vähenee sairaalan käytävillä kulkeminen ja toisaalta monet tilat ovat nykyaikaisen sairaalahoidon kannalta järkevämmin suunniteltuja. Sairaalaan tulee myös uutta tekniikkaa kuten lääkeannosten jakelu automaattisen putkipostin tapaisella järjestelmällä. Lisäksi tietojärjestelmissä on uskottavia suunnitelmia noiden yhtenäistämiseksi.

Kun ajatellaan kustannusten jakamista 30 vuodelle, tulee vuosittain 50 miljoonan euron kulut poistoina, josta oululaisten osuus on puolet. Kun ajatellaan että Oulusta maksetaan tällä hetkellä vajaa 300 miljoonaa vuodessa sairaanhoitopiirille, niin jos toiminta tehostuu kymmenen prosenttia, niin uusi sairaala maksaa itse itsensä. Koska hankkeen onnistuessa tehostumisen voisi ajatella olevan tuota suurempaa, niin sairaala voi olla jopa tuottava investointi.

Pohjois-Pohjanmaalla ei ole nyt kunnilta hyvinvointialueelle siirtyvillä toiminnoilla paljonkaan keskinäistä koordinaatiota. Tästä voi ajatella seuraavan, että jos hanke osataan käynnistää ilman erityisiä byrokratioita ja hyödynnetään kuhunkin tarpeeseen soveltuvia tuottajamalleja, niin tehostamiseen on mahdollisuuksia. Toisinpäin sanottuna noissakin voi tietenkin epäonnistua.

Moninaisia haasteita on käsillä. Esimerkkeinä väestön ikääntyminen, lisääntyvät mielenterveyspalvelujen tarpeet sekä nuorten lisääntyvät huostaanotot. Usein olisi oleellista panostaa ennaltaehkäisyyn, josta helposti tingitään, vaikka kustannukset ja inhimilliset kärsimykset silloin vain kasvavat.

Myös osaavan työvoiman saatavuus nähdään ongelmana. Tuokin asia kuuluu selkeästi tiedostaa ja hyväksyä, että muuttoliikkeen kautta se ei oleellisesti korjaannu, vaan tulee tähdätä toimintojen suunnitteluun mm. siten, ettei pullonkaulana olevien osaajien tarvitse käyttää rajallista työaikaa sellaisiin tehtäviin, joihin saamme helpommin työntekijöitä.

Nyt hyvinvointialueita käynnistäessä tehdään suuria päätöksiä, joihin kannattaa vaikuttaa. Vaikkapa äänestämällä.

Juha Vuorio

diplomi-insinööri

aluevaaliehdokas (kok.)