Ahdistusta vai vaihtoehtoja

Ympäristötuhoa ennustavien tuomiopäivän pasuunojen sointi kuulostaa välillä sietämättömän kovalta. Uhkakuvia toistelevat meemit ja viidakkorummut. Ilmaston lämpeneminen on tosiasia ja niin on lajikatokin. Perheeni kymmenvuotiaskin ymmärtää, että on tartuttava toimeen, tingittävä vähän mukavuuksista, vähennettävä eläinperäisten tuotteiden käyttöä ja ymmärrettävä viedä roskat oikeisiin jäteastioihin. Tiedostan, että on kulutettava vähemmän, tuotettava puhtaampaa energiaa, kierrätettävä ja etenkin vaikutettava väkirikkaiden maiden ymmärrykseen kestävyydestä ja maapallomme kykyyn kantaa meidät kaikki. Meitä on jo yli kahdeksan miljardia ihmistä, eikä väestönkasvu taitu ihan hetkeen.

Varmasti jokainen tunnistaa jonkinasteisen piston sydämessään pohtiessaan omia mahdollisuuksiaan vaikuttaa. Pitääkö tästä kokea ahdistusta? Ja jos pitää, kenen? Onko vaarallista, että nuoret kokevat ahdistusta? Ja ahdistuvatko nuoret ympäristön tilasta vai siitä, ettemme tee asialle mitään? En haluaisi tarttua koko ahdistukseen, koska siinä piilee vaara jumittua epäoleelliseen. Haluaisin sen sijaan nostaa esiin vaihtoehtoisia reittejä, keinoja ratkaista haasteet ja vaikuttaa sekä ongelman poistamiseen että sen vaikutusten minimointiin.

Näkymiä ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia on syytä maalailla – ei siksi, että niistä on mukava haaveilla, vaan siksi, että ne ohjaisivat tekemistämme ja saisivat meidät valmiimmaksi tulevalle. Minun on kyettävä kertomaan paitsi ehdokkaana, mutta myös omille tyttärilleni keinoista irrottautua fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Minun on ymmärrettävä, mitä toimia, kipeitäkin, vihreä siirtyä vaatii. Haluan toisaalta vaikuttaa ja tarttua mahdollisuuksiin kehittää suomalaisia ratkaisuja vietäväksi maailmalle. Osaamista meillä on antaa myös koulutuksessa. Etenkin tyttöjen ja nuorten naisten kouluttaminen kehittyvissä maissa on minusta yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa positiivisesti. Käpertyminen ei ole vaihtoehto, sen sijaan vetytalouden, vihreän siirtymän teknologioiden, energiaa säästävien ratkaisujen, kiertotalouden osaamisen ja ympäristön seurannan upeaa kotimaista osaamista on kyettävä nostamaan esiin, vaikka henkseleiltä rajusti paukuttaen.

Ratkaisuja, osaamisia ja keinoja on paljon. Niiden varaan voi rakentaa kuvaa tulevaisuudesta, positiivista sellaista. Ympäristömme on vaarassa ja se on kyettävä kertomaan jälkipolville rehellisesti. Samalla on tarjottava realistinen, positiivinen ja ennen kaikkea mahdollinen reitti tulevaisuuteen. Sellaiseen, jossa palaudumme taas alle 1,5 asteen ilmaston lämpenemiseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Lääke ahdistukseen ei ole ilmiön kieltäminen vaan ratkaisujen ja vaihtoehtojen kertominen. Paras lääke on toimia ja siksi olen ehdolla

Jonna Tamminen 

Eduskuntavaaliehdokas

Tutustu Jonnaan tästä