Jari Laru: Opettajien digihuoliin tulee vastata koulutuksella

Digitaaliset sovellukset eivät ole korvaamassa opettajaa – päinvastoin.

Vaikka teknologisten laitteiden ja erilaisten sovellusten käytettävyys on parantunut valtavasti kymmenen viime vuoden aikana, laitteiden opetuskäyttöön valjastamista pidetään yhä usein vai­keana. Viimeksi omaa turhautumistaan avasi opettaja nimi­merkillä Vastarannan kiiski (HS Mielipide 27.9.).

Yksi haasteista on teknologiavetoisuus. Kuten monet ”vastarannan kiisket” ovat ansiokkaasti kirjoittaneetkin, opetuskäyttöä perustellaan usein lähinnä tarkemmin määrittelemättömillä kansalaistaidoilla ja uuden teknologian hyödyntämisen tärkeydellä. Opetusta ei voi kuitenkaan suunnitella opiskelijoiden tai opettajien ute­liaisuuden tai muotivirtausten varaan – teknologian opetuskäyttö vaatii erittäin huolellista suunnittelua ja oppimisprosessien ymmärrystä.

Toinen haasteista on oppi­misen ja osaamisen rooli yhteiskunnassa. Tiedonvälityksen ja viihteen uudet muodot muokkaavat ihmisten toimintatapoja jatkuvasti ja ennenäkemättömällä vauhdilla.

Nuoret ovat alkaneet laajalti käyttää tietotekniikkaa ja verkkopalveluja jokapäiväisessä elämässään vapaa-ajan, viihteen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tarpeisiin, ja se vaikuttaa heidän oppimistarpeisiinsa, -vaatimuksiinsa ja -odotuksiinsa.

Kolmas haasteista on koulu itse. Toisin kuin monet väittävät, uuden teknologian käyttöönotto ja tehokas hyödyntäminen eivät tarkoita hyväksi ­havaittujen metodien hyllyttämistä vaan niiden jalostamista. Monissa oppiaineissa esimerkiksi mobiililaitteiden hyväksikäyttö voi avata aivan uusia mahdollisuuksia sekä luokkahuonetyöskentelyyn että luokan ulkopuolella tapahtuvaan opiskeluun.

Digitaaliset sovellukset eivät ole korvaamassa opettajaa – päinvastoin. Opettajan kykyä suunnitella ja vaiheistaa pedagogista toimintaa tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Jos Google-kääntäjä on ­uhka opetuksen onnistumiselle, vika on oppitunnin toteu­tuksessa, ei kääntäjässä.

Digihöyryä ja laitevyöryä ­käsittelevien kirjoitusten suma on herättänyt kysymyksen siitä, ovatko opettajien täydennyskoulutusrakenteet riittävät nykyisessä toimintaympäristössä selviytymiseen. Miksi lukuvuoden alussa tai lopussa ei voitaisi järjestää viikon mittaisia täydennyskoulutusjaksoja opettajien osaamisen lisäämiseksi ja ennakkoluulojen vähentämi­seksi?

 

Jari Laru

Yliopistonlehtori, teknologiatuettu oppiminen ja opetus
Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto

Oulun kaupunginvaltuutettu

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 4.10.2017

Verkkouutiset

Kaikki uutiset

  • Share with frends

  • Tweet
  • facebook
  • Google+
  • LinkeIn