Janne Heikkinen: Köyhtyvä sukupolvi

Oma sukupolveni, eli vuosina 1980–1995 syntyneiden Y-sukupolvi, on rikkomassa kyseenalaisia taloudellisia ennätyksiä. Y-sukupolvesta näyttää tulevan ensimmäinen sukupolvi, joka ei yllä edeltävien sukupolvien kaltaiseen taloudelliseen hyvinvointiin.  

Nuorten aikuisten taloutta kurittavat ja heidän tulevaisuuttaan varjostavat arjen kasvavien menojen lisäksi maailmantalouden kehno tilanne, julkisen talouden ennätyksellisen suuri velkaantuminen, työttömyys, asumisen kalleus, suurten ikäluokkien eläkkeet sekä maailman korkeimpiin lukeutuva veroaste.  

Tilanne on muuttunut ratkaisevasti viimeisen 30 vuoden aikana. Kun nuoret aikuiset silloin tienasivat kansallista keskipalkkaa enemmän, nuorten aikuisten tienestit ovat nyt romahtaneet monissa maissa 20 prosenttia keskitulojen alle. Suomen Pankin analyysin mukaan alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan ole noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä.  

Nuorten kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvun heikentymisen vaikutukset ovat laajat. Esimerkiksi asunnon hankkiminen vaikeutuu, autokanta vanhenee, varallisuuden kertyminen tyrehtyy, perheiden perustaminen myöhästyy ja yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuuden tunne rapistuu. 

Y-sukupolven taloudellisen ahdingon seurauksena myös tavalliset keskiluokkaiset unelmat ovat pirstaloituneet. Nykyisin monelle nuorelle aikuiselle on kaukainen ajatus, että elämästä löytyisi lähitulevaisuudessa omakotitaloa, mökkiä, siedettävää perheautoa tai myöhemmin elämässä mukavasti elettävää eläkettä. 

Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin. Hämmästyttävää on se, että edellisen kerran samalla tasolla on oltu lähes 30 vuotta sitten. Y-sukupolven aikana työttömyydestä on tullut uusi normaali, joka näkyy erityisesti työuransa alkuvaiheessa olevien nuorten vaikeutena saada ensimmäistä kokopäiväistä ja vakituista työpaikkaa. 

Sukupolvien eriarvoisuutta lisäävän kehityksen kääntäminen täytyy aloittaa välittömästi. Nuorten työllistymistä tulisi edistää kaikilla mahdollisilla keinoilla. Työmarkkinapolitiikkaa tulee joustavoittaa ja tehdä työnteosta sekä lisäansioiden hankkimisesta kaikissa tilanteissa yksilölle kannattavaa. Samalla verorasitusta pitäisi keventää, joka parantaisi yritysten työllistämiskykyä ja ihmisten motivaatiota työskennellä. Nykyistä matalampi ansiotuloverotus mahdollistaisi yksilöiden onnistumisen: vähävaraisen, mutta ahkeran tulee voida omilla ponnisteluillaan vaurastua. 

 Janne Heikkinen

Oulun kaupunginhallituksen jäsen (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 29.6.2017 Forum24:ssa.

Verkkouutiset

Kaikki uutiset

  • Share with frends

  • Tweet
  • facebook
  • Google+
  • LinkeIn